Tehtävän antona oli tutustua valmiiksi mainittuihin materiaaleihin, sen jälkeen tutkia viikon verran mediasta itselleen mielenkiintoisia aiheita.  Hauskaa oli, että toinen materiaaleista liittyi koulukuraattorin mediakasvatukseen ja siihen miten mediaa voisi hyödyntää kuraattorin työssä paremmin. Teen toisella kesäkurssilla tehtävää koulukuraattorin työstä ja varmasti hyödynnän kyseistä materiaalia siinä.  

 

Valitsemani aihe oli siitä, miten happohyökkäykset Intiassa ovat entistä suurempi ongelma. Aiemmin happohyökkäyksiä tekivät lähinnä miehet joko vaimoilleen kostaakseen tai häpäistäkseen heidät tai muuten vain miehet käyttivät sitä vallan käyttönä. Artikkelissa puhuttiin mielestäni tärkeästä aiheesta ja siitä, kuinka se on yleistynyt Intiassa etenkin jopa nuoriin ja lapsiin kohdistuvana. Artikkelissa oli myös video happohyökkäys uhreista jotka kertoivat mikä siinä on pahinta kuten stigman saaminen, ja kuinka sitä ei ole helppoa menettää. Monet katsovat happo hyökättyjä niin, että he ovat todennäköisesti pettäneet miestään, jolloin mies on kostanut sen näin naiselle. Vaikka välttämättä tämä ei edes olisi totta. Naiset kertoivat myös siitä, miten on vaikeaa saada töitä happohyökkäyksen uhrina.  

 

Happohyökkäys uhrit ovat suuressa vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta, sillä se on todella häpeällistä, kivuliasta ja kaikin puolin epämiellyttävää kävellä muiden tuijottaessa. Kuuma happo saattaa viedä myös näön tai kuulon. Miehet eivät ajattele tarpeeksi pitkälle näissä happohyökkäyksissä, kuinka vakavia fyysisiä vammoja ne voivat aiheuttaa naisille lopun iäksi.  

 

Tämä kyseinen artikkeli sai minut aluksi voimaanpahoin, sittemin vihaiseksi ja lopulta erittäin surulliseksi. Etenkin ajatus siitä, että mitä itse tekisin, jos joutuisin happohyökkäyksen uhriksi, saisinko töitä helposti? Pystyisinkö kävelemään kasvot turmeltuina ja vielä niin, että jokainen vastaantulija ajattelisi minun ansainneen kyseisen hyökkäyksen.  

Suora lainaus artikkelista, joka varmasti saa jokaisen miettimään hetken aikaa: 

- Moni nainen kokee yhteiskunnassa ja lähipiirissä julmaa syyllistämistä hyökkäyksen takia. Iskusta selviytyneet jäävät helposti yksin, sillä perhe ja lähimmäiset kääntävät heille selkänsä, Ria kertoo. 

 

Make love not scar- yhdistys, josta kerrotaan hyvin artikkelissa on tärkeä ja he ovat saaneet paljon aikaan. Nuorin selviytyjä on puolen vuoden ikäinen poika vauva ja vanhin on 65-vuotias nainen. Aivan käsittämätöntä, miten joku haluaisi satuttaa toista ihmistä, etenkin nuorta 12-vuotiasta tyttöä, 40-vuotista naista tai puolen vuoden ikäistä poikavauvaa. Tämä artikkeli todella sai pitkään minut hiljaiseksi ja miettimään eettisiä arvoja. Etenkin kysymykseen kuuluu: missä itsemääräämisoikeus? TASA-ARVO? 

JOKAINEN JOKA TÄMÄN LUKEE: OLE YSTÄVÄLLINEN JA KÄY KATSOMASSA ALLA OLEVA LINKKI!

Iltalehti, 24.7.2017